Eolus ja Ecobio ovat käynnistäneet luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen ja lisäämiseen tähtäävän luontovaikutusprojektin, joka toteutetaan osana Myllykankaan ja Miehennevan hankkeita. Projektista kertovan artikkelisarjan toisessa osassa siirrymme maastotyöhön, jossa tutustumme hankealueiden ominaispiirteisiin ja perehdymme luontokartoittajan arkeen.
Artikkelisarjan ensimmäisen osan voi lukea täältä.
Myllykankaan tuulivoimahankkeen sekä Miehennevan tuuli- ja aurinkovoimahankkeen luontovaikutusten arviointi alkaa luontotyyppien maastokartoituksella. Jotta voidaan selvittää, miten rakennettava toiminta vaikuttaa hankealueella esiintyviin luontotyyppeihin, tulee ensin kerätä tietoa alueen ekologisesta lähtötilasta.
”Jos emme tiedä millaiselle luonnolle haitta aiheutuu, ei myöskään luontovaikutusta voida laskea. Aluksi luontokartoittajamme arvioi luonnon lähtötilan eli sen, minkä tasoista luontoa hankealueelta löytyy”, Ecobion projektipäällikkö Tiina Paajanen selittää.
Ecobio on kestävän kehityksen moniosaaja, joka tarjoaa nykyaikaisia ratkaisuja sekä tukea ilmasto- ja ympäristöhaasteisiin vastaamisessa. Yhtiön osaaminen luonnon monimuotoisuudessa kulminoituu vertailukelpoista dataa tuottavan luontovaikutusten laskennan ympärille.
Luontokartoituksen perusperiaatteet
Kuten hankkeita, on myös luontokartoitustyötä monenlaista. Jokainen hankealue ja työvaihe asettaakin omanlaisiaan haasteita kartoittajilleen. Hankealueiden ominaisuuksien vaihtelevuudesta huolimatta prosessin perusperiaate on silti sama, Ecobion luontokartoittaja Marianne Uusi-Illikainen kertoo.
Luontokartoitus alkaa tavoitteiden asettamisella ja suunnittelutyöllä. Kartoitettava alue käydään kartta-aineiston pohjalta läpi ja pohditaan, onko tarkoituksenmukaista kartoittaa koko hankealue vai valita tiettyjä alueita tarkempaan tarkasteluun. Aineiston pohjalta laaditaan reitti kartoitustyölle, jota noudatetaan maastotyössä.
Luontokartoitus on nimensä mukaisesti luonnosta riippuvaa toimintaa. Mikäli kartoituksen yhteydessä tehdään vaikkapa lintu- tai muita eläinselvityksiä, on olosuhteiden oltava kohdallaan.
”Kullekin kartoitukselle on sopiva vuodenaika ja on olemassa selvityskohtaisia kriteereitä säätilalle. Osa kartoituksista tehdään yöllä, osa päivällä tai vaikkapa aamuyöllä. Maastotyön tyyli vaihtelee täysin selvitystyön mukaan: Joskus kierretään kuuntelupisteitä, tarkastellaan lumijälkiä tai havainnoidaan maastoa kävelemällä sen läpi”, Uusi-Illikainen avaa prosessia.
Miehennevalla toteutettiin viime vuonna Ecobion toimesta YVA-ohjelman luontokartoitusta vaatimia luontoselvityksiä sekä lajistoselvityksiä, kuten selvitykset viitasammakoista, suurpedoista sekä liito-oravista. Samalla kartoitettiin alueen kasvillisuutta ja luontotyyppejä.
Luontojalanjälkilaskennan maastotyö keskittyy suuriin kokonaisuuksiin
Luontojalanjäljen laskentaa varten tehtävä maastotyö keskittyy rakennettavan alueen kaikkiin luontotyyppeihin, kun puolestaan tavanomaiset kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitykset tehdään arvokohdetarkasteluna, jolloin kartoitetaan lähtötietojen perusteella arvokkaiksi arvioituja luontotyyppikohteita sekä huomionarvoisten kasvilajien esiintymiä.
Uusi-Illikainen työskentelee tällä hetkellä luontojalanjäljen laskennan maastotöiden parissa. Työ on hieman erilaista luontotyyppiselvityksiin verrattuna, mutta noudattaa pohjimmiltaan samoja luontokartoittamisen perusperiaatteita.
”Luontojalanjäljen laskentaan liittyvä maastoraportointi on kevyempää, vaikka suunnittelu ja maastotyö on pitkälti samankaltaista tavanomaisemman luontokartoituksen kanssa”, Uusi-Illikainen kertoo.
Kun luontotyyppejä kartoitetaan luontojalanjäljen laskentaa varten, kartoitukset tehdään rakennettaville alueille ja niiden lähiympäristöön. Eoluksen luontojalanjäljen laskennan maastotyössä käydään läpi kaikki suunnitellut voimaloiden paikat, maastoon rakennettavat ja parannettavat tiet sekä sähköasemien paikat. Lisäksi kartoitetaan työmaatukikohdan ja varastoalueen suunniteltu rakennuspaikka.
Eoluksen hankealueista Miehenneva on peltoisa, talousmetsäinen alue, kun taas Myllykankaalla on metsää ja pieniä soita, Uusi-Illikainen kuvailee. Miehennevalla rakennetaan myös pellolle sijoittuva aurinkovoimala. Valtaosa rakenteista sijoittuu hänen mukaansa luonnonarvoilta heikentyneille soille tai paikkoihin, joissa kasvaa pääasiallisesti talousmetsää.
”Tein itse Miehennevalla paljon maastotyötä etenkin viime vuoden luontoselvitysten yhteydessä. Se on hyvin ihmisvaikutteinen alue. Koko hankealueella, myös alueilla mihin ei rakenneta, on vähän luonnonarvoja, eikä mitään yllättävää tullut vastaan”, Uusi-Illikainen summaa.
Hankealueen luontotyypit arvioidaan ja koostetaan paikkatiedoksi
Luonnontilaa arvioidaan luontotyyppikohtaisesti. Jokainen hankealueella esiintyvä luontotyyppi ominaisuuksineen kartoitetaan.
Kutakin ominaisuutta mitataan asteikolla 1–0, joista 1 on erinomainen ja 0,1 erittäin heikko. Arvo 0 kuvaa kohdetta, jonka ekologinen tila on niin heikentynyt, ettei se ole enää tunnistettavissa arvioitavana olevaksi luontotyypiksi.
”Esimerkiksi metsäisellä voimalapaikalla katsotaan mikä luontotyyppi on kyseessä, kuinka vanhaa metsää, onko luonnontilaista, kasvaako vieraslajeja, tai onko ihmisen toiminnan merkkejä, kuten ojia tai ajouria. Mittareiden avulla arvioidaan, kuinka hyvä alueen ekologinen tila on. Rakennusalueiden ympärille lisätään kartoitettava etäisyysvyöhyke, jotta tarpeen mukaan on varaa hieman siirtää tai korjailla suunnitelmia”, Uusi-Illikainen jatkaa.
Maastotyön tulokset kootaan paikkatietoaineistoksi, johon kukin luontotyyppi on merkitty kuviorajauksin. Paikkatietoaineisto sisältää kuviokohtaiset tiedot kohteen ekologisesta tilasta. Hankealueella kartoitetut luontotyyppikuviot voivat sisältää esimerkiksi tuoretta kangasmetsää, avohakkuualuetta, avosuota, ja rämettä.
”Valmiista paikkatietoaineistosta saadaan kuvioittain numeeriset arvot ekologiselle tilalle ja tieto siitä, missä alueet sijaitsevat. Aineiston pohjalta Ecobion muut asiantuntijat pääsevät laskemaan kartoitettujen alueiden luontoarvot luonnonarvohehtaareissa, jota tarvitaan luontojalanjäljen laskentaan.”
Luontokartoituksen pohjalta tehtävän luontotyyppien ekologisen tilan ja luontojalanjäljen laskentaan perehdytään tarkemmin artikkelisarjan seuraavassa osassa.
Luontokartoittajan työ palkitsee tekijänsä silloin, kuin sitä vähiten odottaa
Ihmiset olettavat Uusi-Illikaisen mukaan usein, että metsissä samoilu on glamourin täyteistä puuhaa.
”Todellisuus on välillä toista: monesti vastaan tulee loputon hakkuuaukko, taimipöheikkö, josta saa mennä läpi kaksin käsin, puolitoista metristen ojien yli hyppelyä tai kyykäärme, jonka päälle melkein astut”, Uusi-Illikainen nauraa.
Luontokartoittajan maastotyö on täynnä yllätyksiä, eikä kahta samanlaista päivää olekaan. Työn ohessa pääsee seuraamaan eläinten tulemisia ja menemisiä läpi maastokauden.
”Tämä on yhtä sattumanvaraista kuin lottoaminen: pitkään aikaan et näe mitään mielenkiintoista, maasto on hankalakulkuista ja hankalien olosuhteiden kanssa painiminen alkaisi jo riittämään. Sitten yhtäkkiä näet suurpedon, harvinaisen kasvin, jota et ole ennen luonnossa nähnyt tai teet liito-oravahavainnon. Upeat havainnot palkitsevat ja pitävät yllä mielenkiintoa. Ikinä ei tiedä, mitä tulee vastaan.”
